TAKAISIN ESITYSAIKATAULUUN

                 25.11.2007 kello 16.00        

 Kuhmo-talon Pajakka-sali

Loviisa, unga värdinnan på Niskavuori

Tuotanto: Suomi-Filmi/Risto Orko. Ohjaus: Valentin Vaala. Käsikirjoitus: Vaala – Juhani Tervapään (= Hella Wuolijoki) näytelmästä Niskavuoren nuori emäntä (1940). Kuvaus: Eino Heino. Musiikki: George de Godzinsky. Lavastus: Ville Hänninen. Leikkaus: Valentin Vaala.

Pääosissa: Emma Väänänen (Loviisa), Tauno Palo (Juhani Niskavuori), Kirsti Hurme (Malviina), Hilkka Helinä (Heta), Holger Salin (Martti), Maija Nuutinen (vanhaemäntä), Elli Ylimaa (Iita), Toini Vartlainen (Kustaava), Reino Häkälä (Antti), Kerttu Salmi (Juse-muori), Reino Valkama (Saaroisten isäntä), Thelma Timoila (Nikkilän Kirsti), Toppo Elonperä (rovasti), Varma Lahtinen (ruustinna), Helge Ranin (vallesmanni), Alice Lyly (vallesmanska), Arvi Tuomi (herrassyötinki), Saara Ranin (herrassönskä), Arvo Kuusla (Yrjö-Koskinen), Sulo Saarinen (Meurman), Laila Rihte (Liisu), Anton Soini (vouti), Aku Peltonen (Ruotu-Joonas), Kosti Aaltonen (Jaakko), Matti Aulos (Roope-setä). Helsingin ensiesitys: 25.12.1946 Kino–Palatsi, Ritz.

Kesto: 1 h 30 min

Loviisa oli Valentin Vaalan toinen Niskavuori-elokuva Niskavuoren naisten (1938) jälkeen ja se perustui Hella Wuolijoen kolmanteen Niskavuori-näytelmään, jossa kirjailija halusi "selittää, mitenkä sellainen mahtava ja viisas nainen kuin vanha emäntä oli syntynyt Hämeen kansan keskuuteen". Näytelmän ja elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1880-luvulle ja muodostavat taustan paitsi vanhan emännän monumentaaliselle henkilöhahmolle myös Niskavuori-sarjan kaikille myöhemmille rönsyille ja draamoille.

Loviisaa on pidetty kaikkein hienoimpana Niskavuori-elokuvana ja se oli myös ohjaaja Vaalan oma suosikki tuotannostaan. Ansiot liittyvät paljolti siihen miten elokuva on irtaantunut näytelmäpohjastaan, miten Vaalan ja Wuolijoen sovitus on rakentanut pitkän eeppisen kaaren johdanto-osineen, samalla on dramaattinen tiiviys on säilynyt. Heti alkujaksoissa Vaala on toteuttanut Juhanin (Tauno Palo) ja Malviinan (Kirsti Hurme) rakkauskohtauksen tavalla, jonka eroottinen lataus ja runollinen hehku kuuluvat suomalaisen elokuvan ikimuistoisimpiin. Yhtä intensiivisiä ovat draaman käännekohdat, hääjakso jossa Juhani näkee vain Malviinan, Loviisan (Emma Väänänen) suru ja urheus ("enkä itke") hänen saadessaan teitää suhteesta, Malviinan ja lapsen karkotus, arvovieraiden juhla, jossa Juhanin juopottelukierteen jälkeen ryhdistäytyy. Loviisan monimielinen hymy elokuvan loppukohtauksessa kertoo sekä voitosta että elämänpettymyksestä, sekä voimasta ja kunniasta että salaisesta surusta ja tunteiden panssarista. (ST)

Niskavuoren naiset (Valentin Vaala, 1938 & 1958; näytelmä Niskavuoren naiset 1936)

Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä (Vaala, 1946; näytelmä Niskavuoren nuori emäntä, 1940)

Niskavuoren Heta (Edvin Laine, 1952; näytelmä Niskavuoren Heta 1950)

Niskavuoren Aarne (Laine, 1954; näytelmä Niskavuoren leipä, 1939)

Niskavuori taistelee (Laine, 1957; näytelmä Entäs nyt, Niskavuori? 1953)

Niskavuori (Matti Kassila, 1984; näytelmät Niskavuoren naiset ja Niskavuoren leipä)

SEURAAVA KLASSIKKO 09.12.2007 kello 16.00 Hannu Leminen: RATAVARTIJAN KAUNIS INKERI (1950)