16.9.2007 kello 16.00 Teuvo Puro: VAIHDOKAS (1927)

16.9.2007 kello 16.00

Kuhmo-talon Pajakka-sali


Vaihdokas	             Bortbytt

"Ristilukki" (Jean Sibelius), "Nocturno" näytelmästä Kuningas Kristian II (Jean Sibelius), "Valse lente" (Oskar Merikanto), "Vanha muisto" (Leevi Madetoja),"Kesäillan idylli" (Oskar Merikanto), "Puiston lähteellä" (Jean Sibelius), "Mélisande rukin ääressä" (Jean Sibelius), "Mélisande" näytelmästä Pelléas ja Mélisande (Jean Sibelius), "Romanssi" (Jean Sibelius), "Nocturne" (Jean Sibelius), "Autrefois" (Jean Sibelius), "Valse mignonne" (Selim Palmgren), "Syysruusuja" (Sjöblom), "Illalla" (Yrjö Kilpinen), "Elegia" (Toivo Kuula), "Paimenen unelma" (Leevi Madetoja), "Scène d'amour" näytelmästä Scaramouche (Jean Sibelius), "Merellä" (Oskar Merikanto), "Elegie" (Sohlström)

Helmi Lindelöf (Anna Lumiala, konsulin vaimo), Sven Relander (konsuli August Lumiala, Ruuhkakosken tehtaitten pääjohtaja),

Hilja Jorma (Maria, lastenkodin johtajatar, "Maria-täti"), Ilmari Unho (Oras, apulainen tehtaan konttorista),

Mimmi Lähteenoja (Susika eli Suska), Birgit Hästesko (Orvokki), Hemmo Kallio (Haukka, lastenkodin vahtimestari)

SISÄLTÖSELOSTE: Ruuhkakosken tehtaan pääjohtaja Lumiala saa matkoilta palattuaan kuulla, että taloon on hänen vaimonsa Annan suosituksesta palkattu konttoriapulaiseksi mies nimeltä Oras, jolla on vaikea luonne ja joka aiheuttaa kaikenlaisia hankaluuksia. Oras seurustelee Orvokin, lastenkodin kasvatin, kanssa, ja kohtelee tyttöäkin oikullisesti.

Ystävättärelleen lastenkodin johtajattarelle Anna paljastaa salaisuuden: nuorena tyttönä, toisella paikkakunnalla, hän on saanut lapsen, jonka hän on antanut Suska-nimisen naisen hoitoon mutta joka on tiettävästi sittemmin kuollut. Nyt Annalla on aavistus, että lapsi ei olekaan kuollut, vaan juuri Oras on hänen nuoruudensyntinsä hedelmä. Johtajatar tuntee Suskan, joka vahvistaa tiedon: kuvitellessaan, että Anna on halunnut lapsestaan eroon, Suska on vaihtanut kahden hoidokkinsa henkilöllisyyden ja heikomman lapsen kuoltua ilmoittanut Annan lapsen menehtyneen. Henkiinjäänyt lapsi on kuitenkin Oras, joka toisen äidin kuoleman jälkeen on varttunut vaivaistalossa.

Lumialan tytär Silja viettää 17-vuotispäiviään, joiden kunniaksi järjestetään tanssiaiset. Isälleen Silja valittaa äidin suosivan Orasta, antaneen tälle jopa huoneen päärakennuksesta ja kutsuneen tämän juhlaan vastoin työntekijöihin sovellettua käytäntöä. Oras puolestaan on eräänä iltana päätynyt Orvokin seurassa lastenkodin johtajattaren huoneeseen ja kassalippaan nähdessään varastanut siitä rahat. Lumiala erottaa Oraan tämän käytöksen vuoksi, samaan aikaan kun sekä Orvokki että Anna yrittävät peitellä hänen syyllisyyttään. Oras käy hyvästelemässä Annan, joka paljastaa olevansa Oraan äiti. Lumiala yllättää heidät tilanteesta, jonka hän käsittää rakkauskohtaukseksi, ja hän raivostuu silmittömästi. Asian selvittyä hän yhäkin syyttää vaimoaan petturiksi, koska tämä ei ole kertonut aviottomasta lapsestaan.

Miehensä vetoomuksista huolimatta Anna haluaa jättää perheensä ja etsii Orasta, jolle Suska on ehtinyt manata äitinsä hylkäämän lapsen kirousta. Lisäksi käy ilmi, että poliisi on varkauden vuoksi Oraksen jäljillä. Epätoivoisena Oras kiiruhtaa Annan luo: seuraa välienselvittely, jossa myös Lumiala, lastenkodin johtajatar ja Orvokki ovat mukana. Oras näkee elämänsä vaihtoehtoina vain vankilan, hullujenhuoneen tai kosken: hän juoksee sillalle ja hyppää koskeen, mutta Lumiala pelastaa hänet.

Oras toipuu Lumialan puutarhassa, perheenjäseneksi hyväksyttynä. "Syleile sisartasi", Lumiala kehottaa poikaa. Kaikinpuolisen sovinnon sinetiksi Anna saattaa epätietoisuudesta kärsivän Orvokin Oraan rinnalle, joka viimein pystyy osoittamaan hellyyttä tyttöä kohtaan.

LEHDISTÖARVIO: "Suomi-Filmiä on vilpittömästi onniteltava tästä uudesta saavutuksesta", kirjoitettiin Helsingin Sanomissa. "Hyvä yhteistyö, valokuvaus, harvinaisen onnistuneet sisäkuvat ja Teuvo Puron erinomainen ohjaus tekevät sen, että Vaihdokas voi huoletta kilpailla ulkomaisten elokuvatuotteiden kanssa. Ihmetellä täytyy, että suomalainen elokuvataide on niin nopeasti kehittynyt sellaiselle korkealle tasolle, jolla Vaihdokas on."

"Selma Anttilan näytelmä Vaihdokas on tarjonnut kiitollisen elokuva-aiheen, jota sovittaja Carl Fager ja Suomi-Filmi ovat taidolla hyväksikäyttäneet", alkoi Iltalehden niin ikään nimettömän kirjottajan arvio. "Juoni kehittyy vauhdikkaasti, kuolleita kohtia ei ole, sensijaan on jännitystä riittävästi, ja koskeenhyppäys viimeisessä näytöksessä on dramaattisesti tehoava loppuhuipennus, jota seuraa tunteita tasaannuttava sovinnollinen ratkaisu. Juonen loogillinen kehittely on johdonmukaista, vaikka joku kohtaus olisi voitu tarpeettomana poistaa ja jokin vähäinen täydennys olisi ollut tarpeen. (…) On näin ollen merkittävä, että ensimmäinen yritys kotimaisen porvarillisen elokuvan luomiseksi on antanut elokuvataiteellemme uusia sysäyksiä eteenpäin. Jo Vaihdokkaassa on ohjaaja osannut luontevasti järjestää useimmat kohtaukset ja saada näyttelijät ymmärtämään tarkoituksensa. Yksityiskohtiin puuttumatta, jotka epäilemättä antavat yhtä ja toista huomauttamisen aihetta, on yleensä tunnustettava, että Teuvo Puro on ohjaustyössään onnistunut."

"Selma Anttilan näytelmän Vaihdokas filmatisointi merkitsee suurta askelta eteenpäin suomalaiselle elokuvalle", kirjoitettiin Svenska Pressenissä. "Ei yhtään humalaa, ei yhtään tappelua eikä yhtään teatterimaalaista. Yritystä vapautua korostetusti kansallisesta on tervehdittävä suurimmalla tyydytyksellä. Se merkitsee esityksen suurempaa notkeutta, parempaa tekniikkaa ja ennen muuta sitä, että suomalainen elokuva on hyvää matkaa kehittymässä nautittavaksi muissakin kuin omassa maassaan".

"Vaihdokas on meillä ensimmäinen vakava yritys psykologiseen filmidraamaan", kirjoitettiin Viikko-Sanomissa, "ja sanottakoon suoraan, että se antaa suuriakin lupauksia tulevaisuuteen nähden, samalla kun se osoittaa, että tämä filmitaiteen ala ei suinkaan aseta meikäläisille voittamattomia vaikeuksia. (…) Tosin kyllä silloin tällöin teatteriohjaaja Puro saa ylivedon filmiohjaajasta, mutta tällaiset teatraalisuuteen vivahtavat kohtaukset ovat kuitenkin verrattain harvoja. Sen sijaan olisi miltei toivonut, että filmi vieläkin enemmän olisi vapautunut näytelmän ulkonaisista puitteista; sen tunnelma taasen on kyllä yhtä voimakas ja vaikuttava kuin näytelmässäkin".

Iltalehti näki näyttelijätyössä epätasaisuutta, Helsingin Sanomat taas monien muiden ohella silkan kiitoksen aihetta: "On ilahduttavaa nähdä, että meilläkin on voimakkaita luonneosien esittäjiä kuten Oraan esittäjä Ilmari Unho ja rva Lumialan osan esittäjä Helmi Lindelöf. Vaativaa osaansa näyttelee hra Unho suurella uskottavuudella hellittämättä otettaan kertaakaan. (…) Rouva Lindelöf rva Lumialan osassa esiintyy yhtä suurella varmuudella kuin puhenäyttämölläkin. Tuskin meillä olisikaan ketään, joka sopisi tähän osaan paremmin kuin juuri rouva Lindelöf. (…) Lastenkodin kasvatin Orvokin osa on vaikea, mutta Birgit Hästesko näyttelee sen mainiosti. Hänessä ei ole vähääkään yksitoikkoisuutta eikä jäykkyyttä. Aloittelijaksi tällä alalla ei häntä millään uskoisi. Hän ei liioittele ilmehtimisellään eikä ota teennäisiä asentoja, luonnollisuus ja herttaisuus sekä vielä lisäksi hyvinkin edullinen ulkomuoto tekevät katsojaan mieluisan vaikutuksen."

HUOMAUTUKSIA. Saatuaan Noidan kirojen kuvaukset päätökseen Teuvo Puro matkusti ryhmineen Kuusankoskelle, missä otettiin hänen seuraavan elokuvansa Vaihdokkaan ulkokuvat. Kyseessä oli yhtiön ilmoituksen mukaan "ensimmäinen filminäytelmä, jossa tehtävän vaikeuksista täysin tietoisina on laajennettu kotimaisen elokuvan aihepiiriä vakavalla salonkinäytelmällä". Carl Fagerin käsikirjoitussovituksessa tapahtumia on hajautettu ulos luontoon, kahdesti Suskan luo ja tehdaspaikkakunnan jokisillalle. Näytelmän kauppias Lumialasta on tehty konsuli ja Ruuhkakosken tehtaiden pääjohtaja. Elokuva päättyy onnellisesti; näytelmässä Oras hukuttautuu koskeen.

Teuvo Puro oli Suomen ensimmäinen elokuvaohjaaja yhdessä Louis Sparren kanssa (Salaviinanpolttajat, 1907). Carl Fagerista tuli Suomen ensimmäinen elokuvalavastaja samassa elokuvassa. Vaihdokas oli Puron viimeinen elokuvaohjaus; vuosina 1938–1948 hän näytteli neljässä elokuvassa. Nimiosassa Ilmari Unho oli kolmannessa ja viimeisessä mykkäelokuvaroolissaan. Elokuvakameran edessä hänet nähtiin tämän jälkeen vain vuonna 1942 Wilho Ilmarin elokuvassa Yli rajan. Unhon elokuvaohjaajan ura alkoi 1939. Ensi-iltakierroksella Vaihdokkaan lisäohjelmana esitettiin Erkki Karun kaksikelaista farssia Runoilija muuttaa.